Pakolaiskysymys osoittaa EU:n kyvyttömyyden toimia yhtenäisesti. Samaan aikaan kansalliskonservatiiviset jäsenvaltiot kyseenalaistavat yhä jyrkemmin eurooppalaisen oikeusjärjestyksen. Ylen entinen Euroopan-kirjeenvaihtaja Daniel Olin luo katsauksen synkkään ajanjaksoon EU:n historiassa.
Kevätauringon paisteesta huolimatta ilma tuntuu vielä viileältä. Metsikön takana näkyy Serbian laajalla tasangolla vapaina laiduntavia hevosia. Valkoinen pylväsrivistö merkitsee EU:n ulkorajaa, ja savimaassa yhden pylvään vieressä on kengänjälkiä. Muutamaa tuntia aikaisemmin joukko ihmisiä on juossut yön pimeydessä aukean yli ja pylväsrivistön ohi EU:hun.
Eletään alkukevättä 2015. Olen Unkarin ja Serbian rajalla tekemässä reportaasia Ylelle yhä useamman pakolaisen vaelluksesta Serbian peltomaiden poikki kohti EU-maa Unkaria. Pakolaiskysymys saa vielä keväällä 2015 vähän huomiota, ja vasta muutaman kuukauden kuluttua alkaa suuri kansainvaellus Euroopan halki. Harva ottaa Unkarin pääministerin Viktor Orbánin suunnitelmia raja-aidan rakentamisesta vakavasti. Nyky-Euroopassa ei rakenneta muureja, sanotaan vielä.
Euroopan linnake alkaa kohota
Kolme vuotta myöhemmin, keväällä 2018, olen jälleen rajalla. Tällä kertaa Serbian puolella. Vastassani on 150 kilometrin pituinen ja useiden metrien korkuinen piikkilanka-aita, jota koristavat veitsenterävät piikit. Kukaan ei enää arvostele Orbánin raja-aitaa. Rajaesteiden rakentaminen pakolaisten unioniin pääsyn estämiseksi vaikuttaa olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Viimeisin aidanrakennushanke on käynnissä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla. Rajalla, jota Puola pitää sisäisenä asianaan. Rajalla tapahtuneet kuolemantapaukset ovat jälleen yksi traaginen esimerkki siitä, miten Eurooppaan suuntautuva pakolaisten saapuminen on asettanut ihmisoikeudet koetukselle.
EU:n ulkorajoilta raportoidaan laittomista käännytyksistä, niin sanotusta pushback-toiminnasta. Laittomia käännytyksiä tapahtuu EU:n rajavartioviraston Frontexin valvovan silmän alla. Se on viranomainen, jonka velvollisuutena on turvata ihmisoikeuksien toteutuminen EU:n rajoilla.
Euroopan komissio on syksystä 2015 lähtien tehnyt useita ehdotuksia yhteiseksi pakolais- ja maahanmuuttopolitiikaksi. Neuvottelut ovat kuitenkin jumiutuneet, sillä tietyt jäsenvaltiot vastustavat jyrkästi turvapaikanhakijoiden solidaarista jakoa. Solidaarisuuden puutteessa EU on päätynyt maksamaan Turkille siitä, että maa hoitaa pakolaistilanteen EU:n puolesta. Kiistanalaisen sopimuksen syntymistä ei ole estänyt se, ettei Turkki takaa turvapaikanhakijoille kansainvälisen oikeuden mukaista suojelua.
EU:n perusarvot kyseenalaistetaan
EU-maat eivät onnistu ratkaisemaan myöskään Unkarista ja Puolasta johtuvaa kriisiä. Puolan autoritaarinen hallinto ottaa maan oikeuslaitoksen hallintaansa, esittää pakolaiset maan suurimpana uhkana, kalastelee ääniä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vastaisella vihapuheella ja nuijii läpi kiistanalaisen aborttilainsäädännön. Unkarin kehitys on yhtä synkkä.
EU:sta on toki viimeisen vuoden aikana esitetty äänekkäitä protesteja sitä mukaa, kun kahden jäsenmaan tilanne on muuttunut yhä enemmän oikeusvaltioperiaatteen ja unionin demokraattisten arvojen vastaiseksi. EU uhkaa joko miljardiluokan taloudellisilla sanktioilla tai niin kutsutulla artikla 7 -menettelyllä, jolla jäsenvaltiolta voitaisiin viedä sen oikeudet. Viimeksi mainittu keino on kuitenkin osoittautunut tehottomaksi. Jokaisella hallituksella on veto-oikeus, ja Unkari ja Puola pitävät toistensa puolia.
EU näyttääkin toivovan, että valtapuolueiden äänisaaliin pieneneminen ratkaisisi pulmallisen konfliktin.
On kuitenkin uhkarohkeaa laskea äänestäjien varaan maissa, joissa hallinto on hiljentänyt riippumattoman median. Maiden julkisessa keskustelussa eivät pääse ääneen oppositio, kansalaisyhteiskunta eivätkä tavalliset kansalaiset. Samaan aikaan autoritaariset hallitukset turvautuvat populistisiin temppuihin saadakseen lisää ääniä.
Muistan puolalaisen kuusilapsisen perheen, jota haastattelin pienessä kaupungissa Varsovan lähistöllä. Uuden 500 zlotyn lapsilisän ansiosta heidän lapsillaan saattoi olla harrastuksia, joista perhe ei aiemmin osannut edes uneksia. Muistan myös Unkarin maaseudulla tapaamani kotirouvan, jonka mies oli kuollut äkillisesti. Ilman hallituksen uusia kaasun- ja sähkönhinnan alennuksia hänellä ja hänen lapsillaan ei olisi ollut varaa jäädä asumaan kotiinsa. Molemmat perheet pelkäsivät maansa hallituksen ja median toitottamaa ”pakolaisuhkaa”.
Viime vuosien kehitys on selvä merkki siitä, että EU:lla on suuria vaikeuksia käsitellä jäsenvaltioita, jotka kieltäytyvät noudattamasta sääntökirjaa. Lisäksi EU:n maahanmuuttopolitiikka on täysin ala-arvoista. Unionin, joka väittää puolustavansa ihmisoikeuksia, tulisi harjoittaa inhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa.
EU:n vuonna 2012 saama Nobelin rauhanpalkinto rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisestä Euroopassa tuntuu nyt kaukaiselta. Yhtä kaukaiselta kuin se, että vielä keväällä 2015 Unkarin ja Serbian välinen raja oli avoin ja vartioimaton.
Daniel Olin
Kirjoittaja on Ylen toimittaja, joka toimi Svenska Ylen Euroopan-kirjeenvaihtajana vuosina 2015–2018. Hän on valtiotieteiden maisteri Åbo Akademista ja on opiskellut pääaineenaan kansainvälistä oikeutta.
Pääkuva: Barbro Ahlstedt, Yle
Vierailijablogikirjoitukset edustavat kirjoittajien omia mielipiteitä eivätkä välttämättä Ihmisoikeusliiton kantaa.
Kirjoitus on julkaistu alun perin ruotsiksi: Auktoritära medlemsländer och en bristande solidaritet i migrationspolitik får EU att skaka i sina grundvalar
Kirjoitus on osa Ihmisoikeusliiton Eurooppa-tiedotuksen tuella toteuttamaa hanketta.
Lue lisää aiheesta Ihmisoikeusliiton sivuilta:
- ”Emme tiedä, mikä maa seuraavaksi lähtee autoritarismin tielle haudaten EU:n perusarvot” 17.11.2021
- ”Oikeuslaitoksemme on suuri huijaus” – Puolan oikeusvaltion tila ja tiukennettu aborttilaki eivät kestä päivänvaloa 15.4.2021
