Tänä syksynä ajatukseni ovat olleet usein Valko-Venäjällä. Rauhanomaiset mielenosoitukset demokratian puolesta ovat johtaneet pidätyksiin ja vangitsemisiin, poliisiväkivaltaan ja kidutukseen. Valkovenäläisen ihmisoikeusjärjestö Viasnan johtokunnan jäseniä ja työntekijöitä on ollut pidätettyinä. Asia koskettaa erityisesti, sillä Viasna on Ihmisoikeusliiton sisarjärjestö. Se kuuluu Ihmisoikeusliiton tapaan maailman vanhimpaan kansainväliseen ihmisoikeusjärjestöjen kattojärjestöön FIDH:iin.
Ihmisoikeuksien puolustaminen on vaarallista työtä monissa maissa. Myös Egyptissä sisarjärjestömme EIPR:n (Egyptian Initiative for Personal Rights) aktivisteja on ollut vastikään pidätettyinä. Venäjällä neuvostoajan ihmisoikeusloukkauksia tutkivan Memorial-järjestön Karjalan johtaja Juri Dmitrijev sai hiljattain 13 vuoden vankeustuomion oikeusjutussa, joka on laajasti arvioitu lavastetuksi.
Kylmät tuulet puhaltavat myös EU:n jäsenvaltioissa. Puola on rapauttanut sitoutumistaan kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja naisten oikeuksiin sietämättömällä tavalla. Ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta on nakerrettu kuluneena vuonna monissa maissa myös koronapandemian varjolla.
Suomessakin ihmisoikeuksissa riittää puolustettavaa
Ihmisoikeusliiton ja 20 muun järjestön syyskuussa YK:lle jättämä raportti taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien tilasta Suomessa tuo esiin lukuisia puutteita. Puutteita on muun muassa sosiaaliturvan tasossa, pääsyssä terveydenhuoltoon, lastensuojelun palvelujen laadussa ja resursseissa, saamelaisten oikeuksissa ja iäkkäiden ihmisten palveluissa. Lista on suorastaan hengästyttävä. Lisäksi koronan vaikutukset ovat osuneet kipeimmin jo ennestään haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin ja syventäneet esimerkiksi lapsiperheköyhyyttä. Rasismi ja syrjintä ovat yhä monille Suomessa arkipäivää.
Vuosi sitten ihmisoikeuksien päivänä 10.12. juhlimme Ihmisoikeusliiton 40-vuotista taivalta iloisissa juhlissa yhteistyökumppanien kanssa. Tänään vietämme päivää ajan hengen mukaisesti etäyhteyksin. Syyskokouksen yhteydessä keskustelemme ajankohtaisesta aiheesta, saamelaisiin ja viittomakielisiin kohdistuneista historian vääryyksistä ja hiljattain käynnistyneistä totuus- ja sovintoprosesseista.
Tänäkin vuonna yhä useampi ihminen on halunnut liittyä joukkoomme puolustamaan ihmisoikeuksia. Avauksemme saavat aikaan yhteiskunnallista keskustelua ja muutosta. Olemme sitoutuneita siihen hitaaseen, sitkeyttä vaativaan vaikuttamistyöhön, jota ihmisoikeuksien puolustaminen on.
Ei pidä tuudittautua siihen, että saavutetut ihmisoikeudet olisivat pysyviä. Ihmisoikeuksia on jaksettava puolustaa – joka päivä. Ihmisoikeuksista ei voi tinkiä vaikeinakaan aikoina, erityisesti ei silloin.
Maija Jäppinen
Kirjoittaja on Ihmisoikeusliiton puheenjohtaja.
Kuva: Harry Lunabba
