Ihmisoikeusliitto lausui oikeusministeriölle oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen työnjaosta. Ihmisoikeusliitto nostaa lausunnossa esiin muun muassa seuraavaa: Moni jättää tekemättä kantelun, vaikka kokisi oikeuksiaan loukatun. Syy voi olla luottamuksen, tiedon tai voimavarojen puute. Oikeuksiin pääsyä on vahvistettava muun muassa lisäämällä laillisuusvalvojien resursseja.
Oikeusministeriö
Ihmisoikeusliiton lausunto ylimpien laillisuusvalvojien työn- jakoa koskevasta työryhmämietinnöstä
Ihmisoikeusliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ylimpien laillisuusvalvojien työnjakoa koskevasta työryhmämietinnöstä. Ihmisoikeusliitto ei ota tässä lausunnossa yksityiskohtaisesti kantaa laillisuusvalvojien työnjakoon. Käsittelemme lausunnossamme yleisempiä periaatteellisia näkökohtia liittyen oikeussuojan saavutettavuuteen.
Ylimpien laillisuusvalvojien harjoittamaan laillisuusvalvontaan kuuluu olennaisena osana valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Yksityishenkilöiden mahdollisuus kääntyä ylimpien laillisuusvalvojien puoleen viranomaisten toiminnassa epäiltyjen oikeudenloukkausten kohdalla on keskeinen elementti perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen ja oikeuslähtöisen viranomaistoiminnan varmistamiseksi ja siten tältäkin osin olennainen osa oikeuksiin pääsyä. Moni asia vaikuttaa oikeussuojan yhdenvertaiseen toteutumiseen. Ihmisoikeusliitto on huolissaan erityisesti syrjinnälle alttiiden ryhmien pääsystä oikeuksiinsa.
Aliraportointi
Koetun oikeudenloukkauksen uhri jättää selvitysten mukaan usein asiansa viemättä eteenpäin. Aliraportointiongelma koskee erityisesti paljon syrjintää kokevia ryhmiä, kuten johonkin etniseen vähemmistöön kuuluvia henkilöitä, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja vammaisia henkilöitä. Aliraportointiin voivat olla syynä esimerkiksi yleinen epäluottamus viranomaisiin, epäselvyys tai tietämättömyys tarkoituksenmukaisesta kanavasta viedä asiaa eteenpäin, voimavarojen puute tai pelko vastatoimista tai identiteetin paljastumisesta. Tämä tarkoittaa, että valvovalle viranomaiselle päätyvät yhteydenotot ovat jo alunperin valikoituneita.
Aliraportointi mekanismina koskee kaikkia perus- ja ihmisoikeuksien valvontaviranomaisia sekä poliisia ja oikeuslaitosta. Se ei siis ole vain ylimpien laillisuusvalvojien ongelma. On kuitenkin syytä pohtia, voisivatko ylimmät laillisuusvalvojat lievittää aliraportointiongelmaa aktiivisilla toimilla vielä nykyistä tehokkaammin ja siten parantaa oikeussuojan yhdenvertaista toteutumista.
Toimivalta
Ihmisoikeusliitto pitää hyvänä mietinnössä esitettyä perusperiaatetta, että ylimpien laillisuusvalvojien työnjako säilyisi uudistuksen jälkeenkin ohjeellisena, ja lähtökohtaisesti molemmilla säilyisi laajat valtuudet. Ylimpien laillisuusvalvojien käytössä on monenlaisia keinoja puuttua toteamiinsa oikeudenloukkauksiin. Käytännössä yleisimmät keinot ovat huomautuksen ja “tietoon tuomisen” kaltaisia ei-velvoittavia toimia. Ihmisoikeusliitto pitää tärkeänä kaikkien viranomaisten perus- ja ihmisoikeustuntemuksen vahvistamista, joka osaltaan tukisi myös ylimpien laillisuusvalvojien kannanottojen mukaisten linjausten toimeenpanoa viranomaisissa.
Laillisuusvalvojien toimintaa kehitettäessä on varmistettava, että painopisteistä huolimatta valvontatoiminnassa ei ole sellaisia aukkoja, jotka johtavat joidenkin oikeuksien tai joidenkin ihmisryhmien jäämiseen liian vähälle huomiolle laillisuusvalvojien toiminnan kokonaisuudessa. Ihmisoikeusliitto pitää erityisen tärkeänä taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien valvonnan vahvistamista.
Resurssit
Laillisuusvalvojille tulevien kanteluiden käsittelyajat ovat nykyisellään pitkähköjä. Tämä koskee ylimpien laillisuusvalvojien lisäksi myös erityisvaltuutettuja. Viivytyksettömän oikeuksiinpääsyn turvaamiseksi laillisuusvalvojien resursseja on tarpeen lisätä.
Ihmisoikeusliiton lausunto kokonaisuudessaan: Ihmisoikeusliiton lausunto ylimpien laillisuusvalvojien työnjakoa koskevasta työryhmämietinnöstä (PDF)
