Työ- ja elinkeinoministeriö kaavailee tietojemme mukaan muutosta, joka toisi vihdoin ulkomaalaiset metsämarjanpoimijat työsuhteeseen ja suomalaisen työlainsäädännön piiriin. Muutos on välttämätön, sillä poimijoiden tilanne on ollut sietämätön jo pitkään.
Tähän asti lähinnä Thaimaasta Suomeen saapuvat poimijat ovat tulleet maahan turistiviisumilla ja ilman työsuhdetta. Näin he jäävät vaille työntekijöiden oikeuksia tai minkäänlaista palkkaturvaa. Esimerkiksi viime kesänä poimijoiden nettotulot jäivät jopa 15 tunnin pituisista työpäivistä huolimatta keskimäärin 20 euroon päivässä. Kymmenet poimijat jäivät tappiolle. He eivät saaneet työllään edes velaksi otettuja matkakuluja katettua ja joutuivat palaamaan kotiin velkaantuneina. Tämä voi merkitä poimijalle ja hänen perheelleen koko elämän mittaista taloudellista katastrofia.
Tyypillinen hyväksikäytön ketju
Keväällä valmistui työ- ja elinkeinoministeriön ja ulkoasiainministeriön tilaama selvitys ulkomaalaisten metsämarjanpoimijoiden olosuhteista. Selvityksen mukaan ”ehdotusten tavoitteena on varmistaa, että marjanpoimijoiden olot ovat Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden mukaisia ja että marjanpoimijoille ei aiheudu tappiota marjanpoiminnasta ja siihen liittyvistä kustannuksista”.
Lause kuvaa hyvin ajatusmallia, jonka mukaan kaukaa tulevien poimijoiden ei tarvitsekaan päästä samoille tuloille kuin suomalaisten – riittää, että he eivät jää tappiolle. Samaa ajatusmallia kuvasti hyvin Ylen jutussa viime viikolla haastatellun Scandinavian Berryn toiminnanjohtajan hämmästely siitä, että poimijoille pitäisi taata 900 euron kuukausipalkka, kahdeksan tunnin työpäivät sekä viikonloppuvapaat. ”Suomalaiset poimijat jonottaisivat meille samoille ehdoilla”, hän totesi.
Hyvällä tuurilla poimijat saattavatkin ansaita Suomessa moninkertaisesti sen, mitä kotona Thaimaassa. Ulkomaisten poimijoiden tuonti Suomeen on silti tyypillinen globaalin hyväksikäytön ketju, jossa joka portaalla joku hyötyy marjanpoimijoista, niin Thaimaassa kuin Suomessa.
Riskit ulkoistetaan poimijalle
Suomalaiset ostajayritykset tilaavat poimijat maahan alihankkijoina toimivien koordinaattoreiden kautta. Yritykset ohjaavat Suomen oloja huonosti tuntevien ja suomen kieltä osaamattomien poimijoiden työtä monin tavoin. Marjafirmat osoittavat poimintapaikat, asettavat päivätavoitteet ja järjestävät majoituksen sekä työvälineistön, joista poimijat ovat riippuvaisia tehdäkseen työnsä. Marjanpoimijat eivät siis mitenkään istu itsenäisen yrittäjän muottiin, jota heille myös jossain vaiheessa aseteltiin.
Koska majoituksen, ruoan ja autojen järjestäminen on kutsujayritykselle liiketoimintaa, poimijoita kannattaa kutsua mahdollisimman paljon riippumatta siitä, pystytäänkö heille takaamaan kohtuullista tuloa. Sekä huono satovuosi että ylitarjonnan polkemat hinnat vaikuttavat hurjasti poimijoiden tilipussiin. Jos varastot ovat täynnä edellisvuoden marjaa, poimijoita ei välttämättä opasteta hyville poimintapaikoille. Marjayhtiöt siis ulkoistavat marjasadon riskejä tehokkaasti poimijoille.
Poimijoiden ja marjayhtiöiden välistä riippuvuussuhdetta monimutkaistaa se, että joissain tapauksissa marjayhtiöt osallistuvat välillisesti poimijoiden lainoihin, esimerkiksi maksamalla heidän lentolippunsa. Osa rekrytoitavista päätyy allekirjoittamaan Thaimaassa velkasopimuksia surkeilla ehdoilla ja heille annetaan liian positiivinen kuva mahdollisista tuloista. Voidaankin hyvällä syyllä kysyä, liittyykö poimintaan ihmiskauppaan verrattavissa olevia piirteitä.
Työsuhde turvaisi oikeudet
Marjanpoimijoiden riippuvuus ja oikeudeton asema käy hyvin ilmi myös UM:n ja TEM:n keväällä julkaisemasta selvityksestä. Sitä kummallisemmalta tuntuu samaisen TEMin alaisen työneuvoston kesäkuinen lausunto, jonka mukaan viime kesänä tappiolle jääneiden 50 thai-poimijan tapauksessa työsuhteen merkit eivät täyttyneet.
Kuten keväisen selvityksen tekijä Markku Wallin suositti, poimijat pitää työsuhteistaa. Näin on tehty Ruotsissa. Vaikka työsuhde ei poista kaikkia marjanpoimintaan liittyviä kysymyksiä, se toisi vihdoin poimijat työoikeuksien piiriin. Tämä antaisi keinoja puuttua työoikeuksien loukkauksiin. Työministeriön on jatkettava asian eteenpäin viemistä kiireellisesti.
Suomen nykyiseen hallitusohjelmaan on kirjattu, että tavoitteena on nostaa Suomi yritysvastuun edelläkävijäksi. Siihen istuu heikosti haavoittuvaisten ja riippuvaisten poimijoiden hyväksikäyttö Suomen metsissä. Tämän kuluneen, kuuman kesän on oltava viimeinen villi marjakesä.
Päivi Mattila
pääsihteeri
Ihmisoikeusliitto
