BLOGI: Alkuvuoden arvioiden mukaan yhä useampi suomalainen joutuu tänä vuonna turvautumaan sosiaaliturvaetuuksiin. Huono työllisyystilanne pakottaa uusia ihmisiä tukien piiriin samaan aikaan, kun valtio pyrkii säästämään leikkaamalla sote-menoja. Yhtälö on kiihdyttänyt jälleen keskustelua perus- ja sosiaaliturvan oikeudenmukaisesta tasosta. Onko ongelmana köyhien painaminen yhä syvempään kyykkyyn vai päinvastoin tukien avokätisyys?
Asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että leikkauspolitiikka on johtamassa eriarvoisuuden kasvuun Suomessa. Monet mm. sosiaaliturvan leikkauksista osuvat kipeimmin juuri pienituloisiin, joten kasautuvat vaikutukset perusturvan varassa elävien tilanteeseen voivat olla dramaattisia. Hallitus on puolustellut leikkauksia takuueläkkeeseen tehtävällä noin 20 euron korotuksella, joka kuitenkin koskee vain pientä osaa pienituloisista. Takuueläkeläistenkään kohdalla korotus ei riitä lähellekään täyttämään koloa, jonka esimerkiksi ensisijaisten etuuksien indeksileikkaukset sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen ja lääkekustannusten omavastuiden korottaminen tekevät köyhän kukkaroon.
Leikkaukset tuovat uusia ihmisiä pitkäaikaisesti tai jopa pysyvästi viimesijaiseksi, lyhytaikaiseksi turvaksi tarkoitetun toimeentulotuen piiriin. Osa tavoitelluista säästöistä siirtyy siten kustannusten lisäykseksi toimeentulotukimenoihin. Niiden povataankin jatkavan kasvuaan vuonna 2016 huolimatta siitä, että moni toimeentulotukeen oikeutettu jättää tuen hakematta työlään ja nöyryyttäväksi koetun hakumenettelyn takia.
Perusturvan ja viimesijaisen toimeentuloturvan eli sosiaaliturvan taso ei ole vain moraalinen ja valtiontaloudellinen kysymys. Kyse on myös perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa määriteltyjen taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutumisesta. Suomen perustuslain ohella niitä turvaavat YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (TSS-sopimus) ja Euroopan sosiaalinen peruskirja. Kansainväliset sopimukset ovat Suomea oikeudellisesti sitovia ja velvoittavia.
Suomi on saanut moitteita liian alhaisesta perusturvasta
Suomen perusturvan ja sosiaaliturvan taso on jo ollut Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean käsiteltävänä. Komitea totesi syksyllä 2014 antamassaan ratkaisussa Suomen sosiaalioikeudellisen seuran tekemään kanteluun, että useat perusturvaetuudet eivät vastaa Euroopan sosiaalisen peruskirjan artiklan 12 edellyttämää tasoa.
Euroopan neuvoston huomautus ei toistaiseksi ole johtanut Suomessa toimenpiteisiin, eikä se näytä hillitsevän heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa oleviin ihmisiin kohdistettavia leikkauksia. Tapasimme joulukuussa sosiaali- ja terveysministeriön viranhaltijoita, jotka jakoivat huolemme leikkausten perus- ja ihmisoikeusvaikutuksista, mutta sysivät vastuuta valtiovarainministeriölle ja patistivat meitä jatkamaan vaikuttamistyötä sen suuntaan.
EU:n Eurooppa 2020-strategiassa Suomi on sitoutunut vähentämään köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien määrää maassamme 150 000 ihmisellä vuoteen 2020 mennessä. Viimeaikaiset päätökset vievät kuitenkin tilannetta päinvastaiseen suuntaan. Aikooko hallitus jäädä odottamaan uusia kanteluita ja nuhteita kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä sen sijaan, että ryhtyisi toimiin perusturvan tason korjaamiseksi kansainvälisten sopimusten edellyttämälle tasolle?
Maija Jäppinen
Kirjoittaja on Ihmisoikeusliiton tutkimuspäällikkö.
